torstai 21. syyskuuta 2017

10 ideaa: DIY-heijastimet.

Se on aika ottaa heijastimet esiin. Itse en paljoa ostoheijastimia käytä (paitsi lenkkeilessä ranteeseen lätkäistävää megaheijastavaa heijastinta), koska tällainen cityliikkuja näkyy varmasti hyvin itse tehdyillä heijastimilla (tai heijastavilla asusteilla, kun säädöksien mukaan ei vissiin oikeasti saisi sanoa heijastimiksi), joita ripottelen takkiin, laukkuun ja jopa ulkoiluhousun sivutaskuun.. Usein sitä siis liikkuu useammalla heijastimella, jotta maksimoisi näkyvyytensä useampaan suuntaan. 

Katsotaan vähän millaisia "heijastimia" on tullut tehtyä. Ja vaikka näistä jokainen yhtä lukuun ottamatta on edelleen vuosienkin jälkeen käytössä.. mutta löytyypä lopusta myös kolme uutta heijastinmallia! 10 diy-ideaa:
Ideat 1-3: Sulka, rusetti ja tasseli

Nämä taitavat olla vanhimmasta päästä (vuodelta 2011!!). Ommeltua sulkaa, tasselia ja rusettia (kyllä, jep vanhimmasta päästä on, kun ompelujälkeä katsoo. Onneksi se ei näy takin helmassa roikkuessa).

Ks. postaus tästä.
Idea 4: Timantti
Kaksipuolinen ommeltu timantti klipsussa. Tykkään noista klipsuista, niillä pysyy heijastin takin helmassa maahan tippumatta ja kankaaseen jälkiä jättämättä. Helppo ja nopea keino myös siirtää takista toiseen!

Idea 5: Pääkallo
Vähän erilaisempi idea oli tehdä heijastin kirjaillen siihen värikäs pääkallo sugas skull -henkeen.

Ks. timanttiheijastin tästä / pääkalloheijastin tästä (sis. tutoriaali). 
Idea 6: Kyyhky
Monimutkaisempaa mallia (mutta silti yllättävän helppoa) voi kokeilla yhdistämällä heijastinaskarteluun origamia. Tämä kyyhkynen on ehdottomasti heijastimista ikisuosikkini!

Ks. kyyhkyheijastin tästä (sis. linkin eilentein-blogin tutoriaaliin).
Idea 7: Peura
Olen kokeillut myös omaa origamimallia. Tämä peura on jo hiukkasen monivaiheisempi. (Älä yritä selvittää taitteluvaiheita ylläolevan kuvan mukaan, se ei sisällä kaikkia kuvia.) Harmi, että tämä peura on mennyt ajan saatossa pöpelikköön, yhyy.

Ks. peuraheijastimen taittelututoriaali tästä.
Ja sitten se iski! Pakko tehdä pitkästä aikaa uusia heijastimia. Luulin, että heijastinkangasta oli runsaasti jäljellä, mutta tämä kasa vain löytyi. Voisi luulla, että siinä on vahingossa roskat säilötty? Kovin pientä silppua oli, mutta kaupolle ei jaksanut, joten mennään sillä mitä on! Eli kuinka tehdä pienistäkin silpuista pienesti heijastavia asusteita:
Ideat 8-10: Hahmot huovalle
Leikkaa ja liimaa paksulle huovalle! Helppo ja jopa sanoisinko, klassinen ratkaisu. Jos malli on selkeä, saa pienestäkin kappaleesta leikattua paljon. Itse tein hattivatin, timantin ja pöllön. Timantti vähän epäonnistui, meni vinkkuraan ja tuli sotkettua liimalla, mutta ehkä se on peppipitkätossun timantti, joka saakin olla vähän heikun keikun ja silleen vinksin vonksin lahopsulaheisulahopsanssaa...

Liimaamiseen käytin kontaktiliimaa, se tarttui ja kuivui yllättävän nopeasti. Hattivatin ja pöllön silmät tussasin valkoisella akryylimaalitussilla ja mustalla permanenttitussilla. Reiät ripustamiseen puhkoin paksulla ompeluneulalla.
Joten näillä mennään liikenteessä läpi tuleva kaamos. Millaisia heijastimia tai siis heijastavia asusteita sinä olet tehnyt?

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

DIY: Tuikkutornit.

Syksy ei mee pois vaikka kuinka komentaisi. Jäljelle ei jää muuta kuin luovuttaa ja keskittyä syksyn parhaimpiin puoliin. Kuten villasukkiin, raikkaaseen ilmaan ja pimenevien iltojen tunnelmointiin. Toisin sanoen on kynttilöiden aika!
Rakensin setin uusia kynttiläalustoja. Ne on vähän kuin kolme eripituista tornia. Arvaako kukaan mistä tuikkutornit ovat?

Liimasin tuikkutornit muovisista ja pienistä aluistoista! Taisivat olla alkujaan sushitarjoiluun? Ostin joskus vuosia sitten Lidlistä(?) ja jokin briljantti idea niistä oli kehkeillä, mutta se ei koskaan tullut toteutetuksi. Alustat ovat olleet hyviä pikkusälän kuten helmien lajittelijoita, mutta nyt niistä tuli jotain paljon parempaa.

Ja näin tein alustat: liimasin aina kaksi kappaletta pohjat vastakkain ja etupuolet vastakkain. Väliin liimasin palat skumppapullojen korkkeja (kun sattui olemaan sopivan paksuisia kiekkoja valmiina), jotta ne tukisivat kappaleita paremmin. Käytin liimaamiseen kontaktiliimaa, joka kuivuu suhteellisen nopeaa ja joustaa kuivuttuaan enemmän kuin mitä pikaliima - se luultavasti ei pitäisi kovia  muoveja vastakkain kovinkaan hyvin.
Ja nyt sitten sitä sunnuntai-illan tunnelmointia tähän päälle! Rentouttavaa syysiltaa!

// EDIT: Lisäyksenä sanottakoon, että en aio pitää tuikkuja suoraan muovilla vaan laitan väliin lasiset tuikkukipot, jotka harvoin kuumenevat pohjastaan. Näin pysyy paloturvallisuus kunnossa eikä muovi kuumene tuikun alla. Kuvista kipot jäivät pois. 

torstai 14. syyskuuta 2017

Jatuli-korvakorusta kaulakoruksi.

Ostin kesällä ihanat Jatuli-merkkiset ombrekorvakorut. En ehtinyt pitää niitä montaa kertaa, kun toisen korviksen alin osa oli kadonnut. Mikä murhe! Matelin töistä kotiin ja yritin tuijottaa ojanpieliin. Mihin se putosi? Matkalle oli jäänyt. Ei siinä mitään, sain kyllä hyvityksen ja sain uuden parin.

Ja nyt syksyllä arvaatteko mitä? Nostin kahvinkeitintä kotona ja mikäs se siellä olikaan! Korvakorun puuttuva palanen. En ymmärrä miten se sinne oli huomaamatta päässyt.
Ajattelin, että kerran kuin pala löysi tiensä takas luokseni, käytetään se johonkin tosi kivaan. Itse vanerikappale oli kuitenkin täysin ehjä. Pistin korulenkkiin ja yhdistin lenkin pitkään korupiikkiin...
...valitsin palan päälle valkoisen puukappaleen ja yhdistin piikin päähän vielä muovisen renkaan. Hassua, että vaikka käytin vain yhden lenkin ja yhden piikin, tarvisi tämän tekemiseen neljät erilaiset pihdit!
Tuo olin välilenkki on muuten litistetty ns. neliönmuotoon ja piikin pää uppoaa lähes kokonaan valkoisen osaan, joten alin pala pysyy kivasti paikallaan eikä pyöri valtoimenaan.
Ja niin tuli hukkapalasta kaulakoru. Nyt on ihan suosikkikorvakorut ja siihen kaverina vähän hempeämpi kaulakoru!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Minisäkkituoli kierrättäen (sis. ohjeen).

Farkkujen lahkeet helposti hyötykäyttöön! Yksi lahje, siitä tulee monikäyttöinen minisäkkituoli! Sillä eihän nykyaikana jaksa pitää tablettia tai puhelinta kädessään, jos sen voi laskea sopivaan katselukulmaan pehmeällä alustalle, vai mitä?

Tässä alla helppo tutoriaali minisäkkituoliin, johon ei tarvitse välttämättä mitään muuta kuin farkkujen lahkeen, vähän vanua ja ompeluvälineet. Helppoa! Tee itselle tai anna lahjaksi! Tämä on myös hyvä idea tee-se-itse-joululahjaksi (kuulemma jotkut ahkerat ja proaktiiviset ovat jo aloittaneet tämän vuoden joululahjapajailun! Ps. Se joku en ole minä.)!
Tee-se-itse-minisäkkituoli
Pienelle tabletille tai älypuhelimelle, koko noin 14 x 14 cm.

Tarvikkeet: Pala farkkujen lahkeesta (tai muuta kangasta), täytevanua, mittanauha, sakset, ompelukone, (sukkapuikko).

Tee näin: Leikkaa lahkeesta käänne ja sisäsauma pois. Mittaa lahkeesta kaksinkertaisena noin 20 x 15 cm kokoinen pala. Käännä oikeat puolet vastakkain ja ompele toinen lyhyeistä päädyistä. Ompele myös toinen sivusauma. Käännä oikeinpäin. Avaa nurkat esimerkksi sukkapuikon avulla. Rullaa farkkutilkuista noin 2-3 cm paksuinen jämäkkä rulla. Työnnä rulla ommeltua päätyä vasten. Ompele rullan vierestä, käytä tarvittaessa kapeampaa paininjalkaa päästäksesi lähemmäs pötköä. Ompele kaksi ommelta vierekkäin, mutta jätä ompeleiden väliin 0,5-1 cm. Työnnä farkun sisään täytevanua. Aseta pohjalle farkkutilkkuja tai muuta painavampaa (esimerkiksi pieni pussi riisiä) painoksi. Ompele takasauma: kohdista sivusaumat yhteen ja nuppineulaa kiinni. Tarkista sopiva katselukulma. Voit leikata takasaumaa viistoon, jos haluat matalamman katselukulman. Ompele takasauma koneella tai käsin. Lisää halutessasi takasauman väliin ylös pieni farkkulenkki tai kangasnauha.
Mutta entäs se toinen lahje sitten? Siitä saa vaikka piuhapussin. Pysyy nappikuulokkeet ja latauspiuhat samassa paikassa. Jos pussiin tekee taakse tarranauhalla suljettavan aukon, voi pussiin viedä myös pienen jatkojohdon pään. Silloin ei lähde laturi vaeltelemaan tilasta toiseen, vaan pysyy omalla latauspaikallaan. Muista kuitenkin irroittaa laturi johdosta, kun irroitat puhelimen pois piuhasta!
Tai voihan sen pussin siirtää myös perinteisempään käyttöön ruukun suojaksi, säläkoriksi, kässipussiksi.. Jos ei pysy sellaisenaan pystyssä vahvasta käänteestä huolimatta, voi sisälle laittaa vaikkapa pahvilootan, vanhan mukin tai pestyn metallitölkin pitämään reunoja ylhäällä.

Minäsäkkituolin ja piuhapussin ohjeet julkaistu Kauneimmat Askartelut 1/17 -lehdessä, ks. lisää ideoita Facebookista / Instagramista.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Virkkausta seisten.

Kässäkassi, kässäpussi! Eilen ompelin kangasostoksille oman kahden koon kangaskassin ja nyt päätin hyödyntää saman kankaan jämäpalan. Ettei jäisi epämääräisiä tilkkuja haitoiksi. Joten tein siitä käteen laitettavan käsityökassin. Muistaako joku tuon oikeaa nimeä? Joku japanilainenkin nimitys tuolla kai on. Ehkä. Tai sitten ei. Ehkä sekoitan johonkin muuhun.

Toiset käyttäisi kassia keskeneräiselle työlle, toiset ottaisi reissuun mukaan, minä ajattelin ruveta virkkaamaan seisten! Kun sitä istuu paljon päivässä niin ei tarttisi istua enää käsitöiden kanssa. Vois vaikka seisten katsoa telkkaria ja vähän virkata samalla - ja lanka pysyis kuitenkin lähellä ilman maassa kierimistä.
Ja näin kassin tein: taitoin jämäpalan kaksinkerroin kummastakin suunnasta. Leikkasin avoimesta kulmasta loivat palat pois. Ompelin sivut ja "kahvan" saumat oikeat puolet vastakkain. 
Lopuksi käänsin huolettomasti aukkojen reunat nurjalle. Kanttauksella ois tullut sievempi ja olisin varmasti niin tehnytkin, jos olisi samasta kankaasta riitänyt nauhaksi.
Jäljelle jäi vain ihan pienet tilkut! Nyt pitäisi vielä vain päättää jotain virkattavaa, jotta saisi kässäkassin käyttöön!

torstai 7. syyskuuta 2017

Kahden koon kassi.

Tein uuden kangaskassin. Tylsää, eikö? Paitsi, että tässä kangaskassissa on (printin lisäksi) hieno erikoisuus - se muuttaa lennosta kokoa isosta pienemmäksi kassiksi! Eihän kuullosta enää kovin tylsältä, eihän?
Sain tämän puuvillakangaspalan synttärilahjaan sisältyvänä. Olen ihan mielissäni kankaasta. Ajattelin, että palasta on tehtävä kyllä jotain erilaista, yhtä erilaista mitä sen kuosikin on.

Kun Eurokangas tiedotti, että on heillä nyt (1. syyskuuta alkaen) muovikassit maksullisia, tiesin heti, että tämä kangaspala on kuin luotu kangasostoksia varten - siitä tulee todellinen kankaiden kangaskassi!
Ja tässä näette kassin. Se on peruskassi pohjasaumoilla, lyhyet hihnat ja hetkinen - mikä on tuo vyö keskellä?
Kun ottaa sivuvöistä kiinni ja huljauttaa yläosan sisään, tulee kassista puolta pienempi kangasveska!

Idean tähän sain, kun leikkasin ja ompelin ja yhtään tarkemmin miettimättä (kuten usein tapanani on) niin totesin lopulta, että tulipas perhanan iso kassi. Liian iso. Ja hihnaakin tuli ommeltua ihan turhan paljon. Joten suunnitelma muuttui lennosta (kuten myös tapanani on). Ompelin ylimääräisen hihnan jatkopalalla laukun ympärille. Ompeleet tein vain sivuille ja ylähihnojen kohdalle. Laidat olisi voinut myös ommella kiinteästi, jolloin ne eivät lerputtaisi, mutta ehkä teen sen myöhemmin.
Malli on aika hauska. Leveällä kamalla kassi pysyy muodossaan, pienemmällä kantamuksella voi myös sulloa sivut sisään. 
Pysyy nyt uudessa kassissa kankaatkin puhtaana. Olisi kovin ikävää laittaa uusi kangas johonkin ruoka-ostoskassiin, jotka ainakin meillä sattuu olemaan vähän väliä pesukoneen vaativassa kunnossa. Että kyllä nyt kelpaa lähteä kangaskaupoille!

tiistai 5. syyskuuta 2017

Lehdistä pikkuinen taso.

Lehtitaso! Se on kirjaimellisesti pikkutaso lehdistä. Kyllä, vanhoista lehdistä! Näitä tämmösiä vastaavia joskus männävuosina näkyi jossain - en yhtään muista missä ja milloin, mutta joskus se idea jäi kytemään, että tuollainen olisi hauska toteuttaa.

Ei vain ole aiemmin ollut tähdellistä tarpeetonta lehtipinkkaa, mutta nyt oli vanhoja lehtiä menossa paperinkeräykseen vino pino ja pelastin ne kotiini - jes, nyt mä sen pikkutason teen ja tiedän tarkkaan mihin sen laitan!
Pelastetuista lehdistä valikoin selkämykseltään joko pinkit tai sinerätävät/harmaat lehdet ja pinoin ne päällekkäin. Joka toinen lehti toisinpäin, jotta pino pysyy tasaisena. Sitten asetin just sopivan kokoisen rullakukkatason päälle (isä tehnyt puusta, marmoripinta on sisustuskontaktia). Lopuksi kiristin nahkaremmin soljen kanssa lehtipinon ympärille.
Rullasin tason nettipömpelin (älkööt virnuilko, en ikinä muista mikä tuon oikea nimi on) päälle. Se on ollut ruma silmänroska olohuoneessa. Nyt se jää kivasti lehtitason alle piiloon, jee!
Ja kukankin voi vielä päälle laittaa! (Kuvan timantti itsetehty, ks. pahvitimantti betonipastalla päällystettynä tästä.)

lauantai 2. syyskuuta 2017

Lahjaksi korvakorusetti.

Juhlaputki jatkuu vain! Kyllä meitä hemmotellaan, juhlasta toiseen. Nyt vuorossa hyvä ystävä, jolla oli kaksi aihetta juhlaan.
Itsellä tosin ei ole ollut kovin juhlaa viikolla, kun päälle puski oikein perinteinen flunssa. Ei jäänyt aikaa toteuttaa ensimmäistä lahjaideaa, joten vaihteeksi oli kaupan kautta kierrettävä. Pakettiin pyörähti Miia Pölläsen uutuuskirja Bujoilun voima (plus tarroja bujokoristeluun!). Tiedän, että ystäväni harrastaa bullet journalia jo nyt, joten ehkä tästä tulee vielä uutta puhtia uusien unelmien saavuttamiseen. Ja koska en voinut millään pelkästään ostolahjaa antaa niin tein kirjanmerkin kuumehöyryissäni. Yksinkertainen ja sievä. Sopii väriltään kirjaan hyvin!

Se mitä tuota kirjaa vilkaisin niin oli muuten aikas hyvä ja laittoi miettimään, että pitäisikö sitä sittenkin itsekin kokeilla bujoa! Ja kelpaisihan siinä päälle pari unelmaakin saavuttaa samalla. Not bad, not bad at all.
Ja kun kuume alkoi väistyä ja kädet kaipasivat jotain tekemistä, tein hapsukorvikset muurarinlangasta. Ensin yhdet, sitten toiset perään. Mustat pitkät ja valkoiset lyhyemmät. Mutta liitin vain yhdet korviskoukut. Olen huomannut, että tuollaiset korvakorukoukut lenkillä ovat aika kätevät - ei tarvitse jokaiseen pariin omia koukkuja, vaan voi lennosta vaihtaa parista toiseen, jos vain niissä on lenkki, johon koukut sujauttaa.
Ajatuksena oli, että ystävän kolmenkymmenen vuoden kunniaksi annan ns. vaihtokorvikset per vuosikymmen, mutta sitten eivät enää flunssaisen voimat riittäneetkään. Kolmansien kohdalle tein kupongin (tai sanottakoon hienomman lahjakortiksi). Saa samalla ystävä itse päättää kolmansien korviksien värin ja pituuden.
Oli tuota samaa kuviollista kartonkia sopiva pala, joten leikkasin siitä avattavan lahjalootan korvakoruille.
Ja siinäpä ne, tuplapaketit tuplaonnitteluiden kera! Kortti on muuten puhallustekniikalla tehtyä vesivärikokeilua. Se oli aika hauskaa - levitetään arkille vesiväriläiskiä ja sitten pillillä puhalletaan väriä tahtomaansa suuntaan. Tuli aika kivoja kuvioita!

torstai 31. elokuuta 2017

Muoviroskasta moneksi.

Muovista on moneksi! Ohut muoviroska esimerkiksi pakkauksista taipuu myös koruiksi. Aikaisemmin olen tehnyt erityisesti pakkausmuoveista mm. korutks. myös nämä korvikset.
Kesällä tein valikoiman erilaisia muovikoruja 100 uutta kierrätysideaa -lehteen (löytyy vielä lehtipisteistä!). Tässä pilkahduksia niistä. Esimerkiksi rannekkeiden pohjat ovat shampoopulloista leikatuista renkaista! Ja rannekkeiden viereiset korvikset ovat kertakäyttölusikoista! 
Kaikki edellä näytillä olevat ovat ihan saksilla leikattuja. Nyt mietin... toimisiko lävistäjät? Ja siitäpä se inspiroitunut ajatus sitten lähti. Ja kyllä, lävistimiäkin voi käyttää! Ihan pienet eivät toimineet ja kokeilin vain pelkistettyjä kuvioita. Muovina oli ohut, taipuisa muovi, joka taisi olla alkujaan jonkun vihon kansikappale. Kun oikein jämäkästi ja tasaisesti painoi niin kyllä se leikkasi myös muovin nätisti.
Ja kokeilusta syntyi tällaiset. Yksinkertaiset ja niin kevyet! Ketjukin on kevyttä, tuntuu kuin korvissa ei roikkuisi mitään. 
Muovipallot täydentävät arjen kierrätysmuovikorusuosikkeja. Lusikoita ja ruutuja sekä palloja, siinäpä hyvä arjen kolmikko.
Tykkään myös näistä hapsullisista, mutta ovat sen verran pitkät ettei näitä arkena pidetä. Mutta todistavat hyvin sen, että pienestäkin muovikappaleesta voi saada koruun pohjan, johon yhdistää jotain muuta materiaalia. Vaikkapa helmiä, jos hapsut ei ole se mieluisin juttu.

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 
#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa

maanantai 28. elokuuta 2017

Kakkubuffet ja mikkimekko.

Kakkubuffet! Viikonloppuna juhlittiin pyöreitäni. Oli ystäviä, iloa ja pöytä täynnä kakkuja. Se oli pyöreiden kakkujen juhla!
Leipoin kaikki itse! Aika hyvin sain tehtyä kakkuja ennalta pakkaseen niin jäi aikaa myös koristeluun. Tein muun muassa tuon kelta-valkoisen pallonauhan ikkunan somisteeksi. Keltainen, valkoinen ja pallo-muoto oli kakuissakin kantava teema.
Tässä mallina esimerkkinä taka-alan pumpulikakku, edessä pina colada -juustokakku ja oikealla suolaiset say cheese -kuppikakut sekä guacamole -juustokakku.
Oma ehdoton suosikkini oli marenkikoristeinen suklaasiiderikakku. Samalla pääsin kokeilemaan ekaa kertaa ganachen tekemistä! Oikeastaan koko menuusta vain marengit oli tuttuja, kaikki muu oli uutta ja ennalta testaamatonta! Tein myös kaiken gluteenittomasti, jotta kaikki vieraat saattoivat maistaa kaikkea.

Monen muun suosikki oli Lady Habanero -chilisuklaakakku tai oikeanpuoleinen paistettu cookies'n'cream -juustokakku. Voisiko sanoa jopa, että yksi trendikakuista? Näitä on ainakin näkynyt paljon viime aikoina.
Koristeluista eniten kysymyksiä saivat kuivatetut ananaskukat (kuvassa keskellä) ja hassut keltaiset pallot!
Gelatiinipallot tehtiin vesi-ilmapallojen päälle liivatejauheesta ja elintarvikeväristä. Ohjen katsoin Leivotaan-lehdestä (nro 3/17). Ohjeessa tosin neuvottiin käyttämään jauheväriä, mutta hyvin onnistui myös nestemäisellä elintarvikevärillä. Nämä oli kyllä melkoista räpeltämistä ja pelkäsin, että saanko aikaiseksi mitään muuta kuin sotkua, mutta vuorokauden kuluttua palloista todella oli tullut koputettavan kovia ja kevyitä palloja! Hämmästyttävän outoja, mutta niin kauniita!
Ja leipomusten päälle myös jotain muuta itsetehtyä: juhlamekko! Sain päähänpinttymän R/H Studion Mickey-mallista ja koska en uskaltanut sokkona tilata netistä kallista mekkoa, tein oman kopion Mickey-tyylistä. Ylös mustaa, alle harmaata. Malli on aika napakka ja sain hihojen istutuksien lisäksi hyvää treeniä takakappaleen muotolaskoksista.

Ala-osa on suoraan yhdesti käytetystä mekosta, jonka ompelu meni vähän pieleen. Helma oli siis valmiina, tarvitsi vain lisätä muotolaskokset. Korvat sai leikattua yläosasta. Musta kangas oli jämäkangasta muusta ompelusta. Mekon budjetti oli siis pyöreät nolla euroa!
Kaavoitus lähes tulkoon sokkona kieltämättä vähän jännitti, etenkin kun mustaa kangasta oli rajallisesti kaapissa. Leikkasin yläosan topin mukaan, nuppineulasin sen t-paidan päälle ja hahmottelin liidulla peilin edessä korvien koot. Että tulee edes jokseenkin kohdilleen. Sitten leikkasin aukot ja aukkojen mukaan harmaat korvat. Kaarevien korvien ompelu joustavaan kankaaseen myös jännitti. Olisi voinut mennä niin pieleen, mutta aika hyvin onnistuin!
Mekon lisäksi tein myös hiukan överin ison kukkapannan - jota en sitten muistanut edes käyttää. Siellä se pöydällä komeili kyllä.. No ompahan valmiina ensi kesän menoihin!
Olipahan vain juhlat! Ihania ystäviä, vielä ihanempia yllätyslahjoja ja paljon naurua. Kyllä hyvässä seurassa kelpaa vanheta. Emännöinti ja leipominen olivat hauskaa, mutta kuluttavaa. Nyt tarvitsee palautumista, kakun sulattelua ja vähän hiljaista fiilistelyä ja sopeutumista tähän uuteen vuosikymmeneen.