tiistai 25. heinäkuuta 2017

Cd-levystä korvakorut.

Vanhat cd-levyt, nuo muovipyörylät, joiden olisi voinut luulla 2000-luvun taitteessa vielä säilyvän pitkään. Mutta vähimmistöön ovat jääneet. Useimmat vanhat joutuvat perunapelloille variksenpelättimiksi. Itse lähestyin cd-levyä nyt vähän erilaisemmasta näkökulmasta. Voishan niistä leikeillä vaikka koruja, eikö?
Vähän leikkaa ja kuorii, muoviahan se on. Tuli aika hienot, näyttää kuin olisivat ihan lasia!
Joillakin cd-levyillä on eroja, mutta useimmista saa tuon kiiltävän pinnan pois ihan sormin hinkkaamalla. Se lähtee hilseilemään reunoista jo leikatessa. Kun sen poistaa, jäljelle jää kirkasta muovia. Leikattuna ja reunat hiottuna tulee aika kestäviä korukappaleita!
Itse päädyin tällaiseen palkkimalliin. Korvissa ne ovat sekä kevyet että aika hauskat - toisaalta näyttää, ettei ole mitään, mutta toisaalta taas valo heijastuu koruista tosi kivasti.
Korvikset julkaistiin myös Kauneimmat Askartelut -lehden erikoisnumerossa. Ne ovat yksi sadasta 100 uutta kierrätysideaa -lehden kierrätysideasta (löytyy lehtipisteistä - ks. tästä lehdestä lisää).

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 
#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ideoita karkkipapereista.

Karkkipaperit! Ihanat, rapisevat karkkipaperit. Ja kun ne yhdistää kierrätykseen niin ai, että kyllä passaa syödä karkkia.
Tässä aiemmin tein punaisista ja keltaisista Marianne-papereista hauskoja jääkaappimagneetteja. Ne ovat yksi sadasta 100 uutta kierrätysideaa -lehden kierrätysideasta (lehti myynnissä nyt - ks. tästä lehdestä lisää).
Kun tein magneetteja, harmittelin nappi-aihioiden kokoa (aihiot Tigerista). Perhana, ovat liian isoja koruiksi. Missä pienemmät?
Sitten löysinkin paikallisesta nappikaupasta 15 mm päällystettäviä nappeja. Oi, jes! Ostin heti yhden setin testiin.
Nappipohja on juuri oikeankokoinen nappikorvakoruksi! Tässä ei vielä ole taustoja painettu kiinni, kuhan sommittelin ja mietin millaiset teen. On muuten täydellinen leveys Maria-korviksille - että vaan kaikki Mariat nyt nimikkokorviksia tekemään!
Päädyin silti lemppariini, Geishaan! Jätin tekstit ulos ja leikkasin päällysteet reunojen kultakoristeluista. Paperin asettelussa sai olla tarkkana. Pääsi useampi repeytymään ja pariin jäi ikävästi reunoihin ylimääräisiä ryppyjä/taitteita. Onneksi nappien taustat sai kiilattua irti niin sai päällystettyä parikin kertaa uudelleen - hyvä tietää myös jatkossa. Voi purkaa ja päällystää napit jollain toisella myöhemmin. Aina kiva, kun ei olekaan jokin pohjamateriaali kertakäyttöinen.
Aiemmin olen myös ommellut karkkipapereista esim. penaaleja ja pussukoita lahjaksi ja itselle käyttöön. Ks. suosikkini Geisha-meikkipussukka ja vielä vanhempi Marianne-toilettilaukku (sis. tutoriaali) - nämä ovat kummatkin edelleen käytössä!

Mitäs muuta karkkipapereista voisi tehdä? Muita ideoita?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Merde il pleut.

Harmaat sadepäivät tylsiä. Sateenvarjot ovat tylsiä. Mustat sateenvarjot harmaana sadepäivänä ovat erittäin tylsiä.

Vaan ei enää! Tein omasta mustasta varjostani hiukan hauskemman. Se ei paljoa vaatinut ja sadekin harmittaa vähemmän.
Merde il pleut - se on ranskaa (alunperin vastaavia olen nähnyt mm. Amazonissa myynnissä, alkuperäistä varjon valmistajaa en tiedä.) ja mietin, että olisiko laittanut samasta tekstistä englanniksi käännöksen shit it's raining, mutta ranskaksi tuo on hauskempi niin ei ihan jokainen vastaantuleva ymmärrä sanomaa.

Tekstin tein hiukan vedellä ohennetulla valkoisella akryylimaalilla. Vapaalla kädellä sivelsin ja pyrin tekemään mahdollisimman ohuita kerroksia. Akryyli kestää kyllä pinnassa, se ei lähde sateella pois.
No niin sade, antaa sataa, minä en kastu! Sanooko muuten joku sateenvarjoa sontikaksi?  Minä sanon, että satikka. Sitä sanotaan usein muka oudoksi sanaksi. Onko teillä muita lempinimiä sateenvarjolle?

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Superhelppo rannetasku avaimelle.

Mies tuskaili, että tarttis paikan avaimelle, kun ei ollut vaatteissa taskuja. No, oota mä teen sulle taskun! Ja sen taskun tekemiseen ei mennyt minuuttia enempää aikaa! Näyttää vähän ns. hikirannekkeelta eikä päälle edes näe, että siellähän on piilossa avain. Kätevää eikö?

Nopea homma ja mitä parasta, sen voi tehdä kuka vain myös ilman ompelemista. Ihan myös kierrättäen.
Itse tein rannekkeen kahdesta hiharesorista, jota yhdistin yhdeksi pötköksi oikeat puolet vastakkain (joustavalla suoralla ompeleella). Mutta tämän putken voisi myös ommella pienestä resoripalasta tai mistä vain joustavasta putkesta. Voisi myös leikata taskun vaikka hiusdonitsin lailla vanhasta, pestystä sukanvarresta. Pääasia on, että putki on helppo sujauttaa ranteeseen, mutta on jämäkkä ranteessa ilman, että se liikkuu tai rullautuu kasaan.

Ja näin sitä käytetään (putken voi mielessään jakaa neljään): taita ensin toinen pää kohti keskustaa ja pujota ranteeseen. Sujauta avain käänteeseen. Käännä myös toinen pää kohti keskustaa ja kaksinkertaisena avaimen päälle. Kierrä avain mukavaan kohtaan ettei se paina rannetta. Kuvassa alla avain ranteen alapuolella.
Helppoa eikö? Sopii hyvin vaikka lenkkeilijälle, joka ei tarvitse mukaansa mitään muuta kuin avaimen. Tai sinne salille, kun kamat jää kaappiin, mutta kaapin avain pitäisi pysyä mukana tallessa.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Paperista Groot.

"I am Groot." Ne, jotka tietävät Guardians of the Galaxy -supersankarielokuvan, tunnistavat mistä on kyse. (Muut saavat luvan katsoa elokuvan - se on aika hyvä!) Tein siis baby grootin paperista. Kokonaan paperista. Ja paperiliimasta ja muutamista pikkukivistä (meni painoksi).

Ja se miksi tämän tein on ystävän synttärit ja tahdoin jotain pientä ja pöhköä hänelle viedä. Joskus aikoja sitten, kun puhuttiin supersankareista, hahmoista ja mistä lie, ystäväni sanoi, että haluaisi Grootin itselleen (hänellä on muitakin figuureja ja sen sellaisia). Se jäi mieleeni ja etsin kuukkelista miten Grootin voisi toteuttaa. Mietin virkaten vai massasta muotoillen, kunnes huomasin paperiversion. Kokoaminen näytti tuhottoman pitkältä ja vaikealta, mutta... challenge accepted!
 Printtasin ohjeet ja osat (täältä: Dancing Groot Papercraft) ja rupesin hommiin. Kuvalliset ja selkeät ohjeet auttoivat kokoamista. Pari hankalaa ai-siis-häh-kohtaa oli, mutta niistäkin selvisi, kun vain vähän pähkäili.

Lähes 30 osaa ja lähes kolme tuntia myöhemmin se on valmis täydessä 22 cm korkeudessaan! Ja se vähän tanssii huojuu, kun ruukun vivusta liikuttaa. Sisällä on siis pieni liikemekanismi. Ja pää pomppii hiukan bobblehead-tyyliin!
Epäilin onnistuuko Grootin teko ja pysyykö se miten ehjänä, joten tein sille kaveriksi pienen kestävämmän ja  käytännöllisemmän Grootin synttärimuistoksi. Se on jääkaappimagneetti kutistemuovista.
Magneetille tein tulitikkumaisen vetolaatikon. Kääräsin magneetin pilkulliseen kahviservettiin (paketointi on hyvä tapa käyttää jäljelle jääneet jämäservetit pois) ja koristin laatikon nauhoilla.
Itse paperi-Grootin pakkaaminen olikin vähän haastavampaa. Kikkailin sille edestä avattavan laatikon, jossa se seisoo paperilla tuettuna. Pikkuboxin sijoitin myös lahjapaketin sisälle yllätyksen yllätykseksi. Ohitin myös lahjapaperinarut ja tein jälleen (jämäpapereista) paperirusetin paketin päälle. Söpöä ja helppoa!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Linssistä lintu (+arvonnan voittajat).

Kesä on parhaimmillaan ja arvatkaapas mitä matskua löytyy yllättävän paljon kadun varsilta tippuneena ja/tai hajonneena? Jotain sellaista mistä tämäkin kierrätyskoru on valmistettu! Kuka arvaa mistä?
Se on aurinkolasien linssi! Arskoja on oikeasti tosi paljon maassa. Jopa pelkkinä linsseinä. Yksi niistä pääsi kaulakoruksi (ja jopa 100 uutta kierrätysideaa -lehden kanteen!). Tuo lintukin on kierrätetty. Leikkasin sen ostoskuitin toiselta puolelta. Eikö ole aika sievä? Liimalakkasin linnun ja kiinnitin linssiin taakse riipustaustan - helposti valmista!

Kuvien liimaamisen lisäksi linssiä voisi koristaa monin erin tavoin. Maalaamalla, päällystämällä, liimaamalla koristeita. Jotkut heijastavat linssit voisivat olla aika makean minimalistisia ihan sellaisenaan.
Tämä linssistä koru -idea oli siis yksi 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisun sadasta kierrätysideasta. Ja ko. julkaisun voittivat arvonnassani Mari, tttintti ja Maria! Voittajiin on otettu yhteyttä.
Oli myös mielenkiintoista lukea vastauksianne arvontaan. Kysyin mitä materiaalia kierrätät mieluiten tai mistä materiaalista toivoisit saavasi lisää ideoita. Tosi yllättäviäkin vastauksia! Laitan monta ideaa muhimaan, josko pystyisin uutta inspiraatioa ja uusia ideoita keksimään ns. toivemateriaaleille..

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja onnea voittajille! Ideoita ja inspiraatiota luvassa!

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 
#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa


maanantai 10. heinäkuuta 2017

T-paidat kahdella tapaa.

Oulun kaduilla on kävellyt vastaan paljon t-paitoja, joissa on pääntiessä risteävät nauhat. Oi, minäkin tahdon, ajattelin. Mutta myöhässä taas oltiin näissä vaatehankinnoissa, joko kokoja ei löytynyt, pääntie oli minulle aivan liian syvä tai paita ei muuten istunut lainkaan. Uhmata piti, ei sitten, tehdään sekin sitten itse!

Ja niin sen tein. Kahdella tapaa. Ensin helposti ja sitten vähän haastavammasti.
Helppo & nopea:

Kun ei valmista löytynyt, ostin tavallisen t-paidan (ei ollut kotona valmiina v-pääntiellä) ja kotona otin valmiit kangasnauhapätkät (toisin sanoen jotkut vanhat mekon satiiniolkaimet) ja ompelin ne pääntiehen kiinni.
Nauhojen paikat kannattaa kokeilla tarkkaan. Ylemmäs vai alemmas? Iso risti vai pieni risti? Paikkojen lisäksi on hyvä monta kertaa tsekata nauhojen pituus. Pitää olla just hyvä ettei päällä lörpötä tai kiristä pääntietä.
Haastavampi & hitaampi:

Ompelin myös ristinauhoilla toisen t-paidan alusta asti itse! Vähän väljempänä ja pidempänä mallina hillityimmillä nauhoilla.
T-paidankin voi tunikan tyyliin ommella ihan vain kahdesta kappaleesta. Ei tule hihakappaleita erikseen, mutta on kuitenkin vähän hihaa olkapäiden yli. Leikkasin mallin väljän t-paidan mukaan. Tein myös ison symmetrisen v-pääntien eteen ja taakse - voisi siis periaatteessa pistää nauhat myös selän puolelle! Hihoihin, pääntiehen ja helmaan ompelin kankaan reunasta kapeat kaitaleet. Ilman kaitaleita tuskin olisin saanut tuohon kankaaseen hyviä käänteitä. Kaitaleet oli helppo ommella (kaksi suoraa ommelta suikaleen päältä, ks. kaitaleista tästä mekko-ohjeestani) ja ne varmistavat, etteivät reunat lähde rullaantumaan.
Aika hyvät sanoisin - vaikka nyt itse teinkin. Tällä on hyvä aloittaa tämä viikko!

PSST! Muista myös osallistua arvontaan! Osallistumisaikaa vielä tänään ja huomenna. 
Kolme voittaa 100 uutta kierrätysideaa -erikoisjulkaisun! 

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Lomajäätelöt.

Kesälomalla viimeinkin! Työntäyteisen kevään jälkeen loma tuntuu niin makoisalta ja paljon odotetulta. Voi hengähtää ja latautua. Eniten odotan, että on aikaa myös tehdä käsillään jotain kivaa. Aloitin sen kivan jollain ihan pienellä ja helpolla...
...tein jäätelökorvakorut hamahelmistä. Vastaavia näkyy aina kaikissa kesämarkkinoilla ja joskus muinoin oli minullakin isompana versiona kaulakoruna.. Mutta nyt vuorossa pienet ja söpöt jäätelöt ihan vain loman kunniaksi!
Nyt voisikin vaikka lähteä jäätelölle! Ja kangaskaupoille! Vähän on ikävä ompelukoneen ääreen!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

100 uutta kierrätysideaa (Arvonta).

Ai että, eilen se ilmestyi! 100 uutta kierrätysideaa!

Uusi sadan idean kesäinen pläjäys Kauneimmat Askartelut -lehdeltä. Kokonaan värillinen erikoisjulkaisu, jota on töissä kovasti pakerrettu ja koottu kaikille kierrättäjille. Jos tästä ei löydy ideoita ja tekemistä niin ei sitten mistään.
Sata ideaa, monenlaista materiaalia. Kierrätä farkut, uusiokäytä pahvit, munakennot ja erilaiset paperit, kierrätä muovit ja muovipullot, askartele cd-levyistä, rikkoontuneista astioista ja matkamuistoista. Tuunaa kengät, tee oma kierrätysnukkekoti ja monen monta muuta inspiroivaa ideaa! Voinette myös arvata, että joukossa on myös minun tekemiäni kierrätysideoita - mutta niistä lisää myöhemmin.
Sain kolme kappaletta lehteä arvottavaksi blogiini. Joten, jos et ole vielä ehtinyt hakea omaa kappaletta lehtipisteestä, osallistu arvontaan ja voita lehti kotiisi postitettuna! Voit myös antaa ystävän osoitteen, jos haluat antaa lehden lahjaksi. 

ARVONTA 

Osallistu arvontaan ja jätä tähän postaukseen kommenttia ti 11.7. klo 24.00. mennessä.
Kerro kommentissa mitä materiaalia kierrätät mieluiten tai mistä materiaalista toivoisit saavasi lisää ideoita.
Kolme voittajaa, kullekin voittajalle palkintona (1 kpl) 100 uutta kierrätysideaa -erikoisnumero kotiin postitettuna.
Anonyymit, keksittehän tunnistettavan nimimerkin itsellenne. Voitte jättää myös sähköpostin yhteydenoton nopeuttamiseksi.
Arvonnan suoritan keskiviikkona 12.7.17.

Onnea arvontaan!

Tykkää ja seuraa Kauneimmat Askartelut -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut 
#kauneimmataskartelut #100uuttakierrätysideaa

// ARVONTA PÄÄTTYNYT. 
Voittajat julkistettu tässä postauksessa.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Nahkatilkkupussukka.

Nahka on mielestäni ihana materiaali. Etenkin, jos se on kierrätettyä ja sen pinta on ihanasti pehmennyt. Lajittelin tuossa vasta nahkaylijäämiä ja tutkailin kuinka ihan vaikka pelkästään mustassa nahassa on niin erilaisia sävyä ja pintoja. Siitä sain ajatuksen: nahkapussukka eri tilkuista.
Tein pussukan ystävälleni lahjaksi. Siinä on neljää tai viittä eriä mustaa nahkaa. Leikkasin sivukappaleet (eri nahkoja) ja kummallekin puolelle tikkasin päälle erilaisia epäsymmetrisiä paloja. Palat myös tuovat sivuihin mukavaa vahvuutta. Nahkaneulalla ompelukin kävi hyvin, vaikka mitä nyt vähän osa paloista rupesi ryppyilemään ja nihkeilemään paininjalan alla.
Halusin laittaa pussukan sisälle jotain ihan vielä yllätyksen yllätykseksi. Tein sinne kesäkorvikset. Marjaisat helminappikorvakorut. (Mutta mikä marja tuo on? Ajattelin mustikaksi, mutta sehän on sininen mansikka? Olisiko se sittenkarhunvatukka?)
Ja sinne se sisälle sujahti omassa pienessä söpössä paketissaan. Tykkään pienistä lahjapaketeista, aaawww!
Ja sitten koko kukkaro suojapaperiin ennen lahjapaperiin käärimistä. Tuo lisää jännitysmomenttia lahjansaajalle avaamisessa sekä suojaa myös sitä ettei esimerkiksi vetskari puhko paperia rikki - tämäkin on joskus koettu ja sekös oli kovin noloa lahjaa antaessa.
Kakun mukaan leivoin viemisiksi myös mutakakun karkeilla. Siinä on tuorejuustoa ja suklaata päällä - ja paljon eri karkkeja, pakastekuivattua vadelmaa ja rouhittua minttukaramellia. Ei ollut hollilla kynttilöitä, joten pahvista leikatut numerot hammastikkujen päässä saivat korvata kynttilät. Oikein oli hyvää, makeanhimo talttui hetkessä!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Joustava massa.

Innostuin tässä toisen (työ-)projektin sisällä testaamaan ja vertailemaan erilaisia massoja. Ja niistä testailuista ja tutustumista syntyi muun muassa tämä uusi kaulakoru. Eikö olekin vähän erilainen? (Muotokieli on tuttu ja luulen, että olen nähnyt vastaavia nahkanauhaan yhdistettyjä (vaneri?)koruja jossain, mutta missä..)
Tämän korun tein Sinooperin uunissa kovetettavilla massoilla. En ole ennen kokeillut, nyt testasin ekaa kertaa. Joustavaksi mainostivat, joten pakkohan se oli testata pitääkö lunastaako mainos lupauksensa.
Ja kyllä! Se joustaa! Paljon pehmeämmin mitä aikaisemmin testatut polymeerimassat (eli fimo ja cernit-massat). Taipuu ja palautuu, ei poksahda rikki ainakaan tällä korun vahvuudella.

Ja näin korun tein: Sekoitin korun neljästä sävystä sekalaisen tasaisen massan ja muotoilin sen kaarevaan muotoon. Muotoilukaulimella sai tasaisen pinnan. Tein päihin lovet ja uunissa ohjeen mukaan kovetin. Kun kappale oli jäähtynyt, leikkasin nahkasuikaleet nauhoiksi. Päihin laitoin nauhanpäät ja papukaijalukon.
Ja miten se erosi muista? Cernit on itselle eniten tuttu ja jonkin verran on fimosta kokemusta. Jälkimmäinen, erityisesti soft-versio on minusta mielekkäämpää, kun sitä ei tarvitse pehmittää niin kauaa käsissä. Sinooperi pehmeni aika samaan tapaan ellei jopa vähän nopeammin. Mutta. Se oli jotenkin tahmeaa. Ja etenkin mustasta tahri yllättävän paljon. Muuten hyvä kokemus ja oli ihan edullistakin tuo massa. Soveltuu erityisen hyvin korumalleihin, jotka tarvitsevat vähän enemmän joustavuutta pysyäkseen ehjänä.
Summa summarum, Cernit on perushyvä ja Sinooperi ihan passeli, mutta eivät taida Fimoa voittaa.
Mitä mieltä sinä olet? Onko kokemuksia?