keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Yllätyspostia.

Vau. Sain yllättävää postia ja kun sen avasin, seisoin vain paikallani suu auki. Siis mitä ihmettä, sanoin ihan ääneenkin. Tämä riipus. Tilaaja. Kiitos. Apua. Onko tällaisia ihania ihmisiä vielä olemassa? Sanattomaksi vetää.
Ja jotta katkeileva sanattomuus aukeaisi vielä lukijoillekin, kerrataanpas vielä: sain siis yllätyspostia taannoiselta kustomoitujen kenkien tilaajalta. Se, että päätyy tilaamaan ja työstä tulee onnistunut, on minulle aina jo itsessään kiitos. Mutta, että sain myös kiitoslahjan, se on jotain uutta. Antaja on myös suunnitellut ja valmistanut hopeakorun itse! On nöyrä ja kiitollinen olo. Laitoinkin riipuksen heti ketjuun ja ketjun kaulaan. On se tälläkin hetkellä kaulassa ja en voi kuin hymyillä. Kiitos sinulle itsellesi, riipus on täydellinen.

6 kommenttia:

  1. Se on hieno tunne kun omalla työllään on toista ilahduttanut niin, että vielä pitkään muistaa sen. Tässä kiitos on pistetty kiertämään. Kaunis koru.

    VastaaPoista

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.